Suomenkielinen kuvaus seuraa saksankielistä tekstiä! Eine Beschreibung in Finnisch folgt dem deutschen Text!

Deutsch:
Im Jahr 1946 liegt Deutschland in Trümmern und die Menschen kehren von irgendwoher in ihre Häuser zurück - jemand kehrt aus einem Gefangenenlager zurück, ein anderer wurde wieder aus einem Nachbarland vertrieben. Der Protagonist dieses Dioramas hat sein zerstörtes Zuhause gefunden und überlegt, wohin er als nächstes gehen soll. In den Ruinen befindet sich jedoch jemand, den Sie kennen.
Die Zutaten waren einfach; Miniarts Vacutalo, eine kleine Schaumstoffplatte und eine Harzfigur. Ich wollte nicht anfangen, etwas sehr Großes zu bauen, sondern hauptsächlich, um die Geschichte auf kleinstem Raum und einfach zu erzählen.

Gebäude:
Die Ruine des Hauses ist die Produktion des ukrainischen Miniart. Das Material ist Kunststoff, aber die Implementierung ist kein herkömmliches Spritzgießen, sondern ein Vakuum- oder Vakuumformen, bei dem eine erhitzte Kunststoffplatte mittels eines Vakuums auf das Modell "gesaugt" wird. Früher war diese Herstellungsmethode bei Herstellern von Kleinserien und Umbauten beliebt, heute ist sie vielleicht weniger verbreitet. Vacutalo wurde bereits auf den Seiten unseres Magazins besucht (siehe Mallix 2/2006), aber da seit dem letzten Mal noch Zeit ist, kann es angebracht sein, die Angelegenheit zu überdenken.
Die Vacu-Serie mag beängstigend aussehen und die Konstruktion mag unmöglich erscheinen, aber das ist nicht der Punkt. Auf der Website des Herstellers finden Sie gute Bildanweisungen, die Ihnen bei der Erledigung Ihrer Aufgaben helfen.
Zuerst entfernte ich die Teile, die ich brauchte, indem ich die Rillen mit dem Gravurdorn um das Teil zog, und dann schnappte ich die Teile ab. Danach schleifen Sie die Kanten vorsichtig mit Sandpapier auf einer ebenen Fläche ab und schon können Sie das Haus stapeln. Entgegen der Bauanleitung habe ich zuerst das „Innere“ des Hauses gestapelt, um die Innenecke so rechteckig und dicht wie möglich zu gestalten. Ich stapelte die Innenecke mit viel grünem Korkkleber von Tamiya und zügigem Drücken. Sobald das Innere sicher stabil war, klebte ich die Außenwände fest. Die Seiten- und oberen Nähte wären wahrscheinlich mit sorgfältigerem Schleifen gereinigt worden, aber da dies ein mit Trümmern bombardiertes Haus ist, ist es mit sauberen Ziegelnähten nicht so dürftig - es würde immer noch Schotter und Ziegel geben. Die Nähte der Fenster- und Türöffnungen wurden sauber gereinigt; Diese haben natürlich Rahmen separat, aber es ist gut, eine ordentliche Montagebasis für sie zu haben. Als ich dachte, die Nähte seien sauber genug, habe ich das Haus mit dem Mikrofiller-Primer-Spray von AK Interactive grundiert. Die Grundierung enthüllte ein paar Nähte, die noch etwas geschliffen werden mussten und eine gute.
Nach der Grundierung und dem letzten Viilausten wurde das Steinfundament hinzugefügt, das auch als Basis für das Innere des Bodens dient. Ich habe ein geeignetes Stück der blauen Schaumstoffplatte von AK Interactive geschnitten und das Haus darauf geklebt. Dieser Zusatz unterstützte die Struktur erheblich. Ich habe die Kanten des Steinfußes mit der Betonmasse der Terrains-Serie von AK Interactive behandelt, um eine raue Steinoberfläche darzustellen.
Beide Endseiten und die Oberseite des Hauses sollten ein zerstörtes Haus zeigen, aber die Details an den Wänden waren meiner Meinung nach unnötig träge. Ich habe die entsprechende Rauheit für sie erhalten, indem ich die Oberflächen mit PVA-Kleber gebürstet und den entsprechenden Schotter auf den Kleber gegossen habe.
Nachdem die Krume getrocknet war, begann ich das Haus zu streichen. Meine ursprüngliche Idee war es, die Steinmauer unter dem Putz mit einer dunklen Grundierung und trockener Farbe freizulegen (siehe die Implementierung der Steine im Vignettenprojekt Mallix 6/2008), aber ich bekam nicht gut genug von der Wand und ich hatte neue Dinge denken. Einen geeigneten Tipp habe ich in der Bauanleitung des MiG-Verlags gefunden: Ich habe die Steine zuerst in mehreren Braun- und Grautönen aus der Hanffarbenserie von Lifecolor gestrichen, und als die Farbe getrocknet war, habe ich den Putz zwischen die Steine aufgetragen, indem ich das entsprechende Pigment durcheinander gebracht habe Pulver in das Wasser und Aushärten der resultierenden Paste. Nachdem die Ausgabe getrocknet war, wischte ich sie von der Oberseite der Steine ab und hinterließ einen realistisch aussehenden „Mörtel“ auf den Fugen der Steine.
Nach den Steinoberflächen musste das Haus selbst passend gestrichen werden; Ich habe lange Zeit verschiedene Straßenszenen auf den Fotos studiert und dabei eine rötliche Putzoberfläche erhalten. Das Haus innerhalb der Wände hatte einen hellen Schatten. Ich habe auch die dekorativen Muster der Ecken und Fenster sowie die Türpfosten in einem hellen Farbton gestrichen, aber nicht in reinem Weiß, sondern in einem entsprechend gelblichen Elfenbein-Farbton - ursprünglich ein Farbton der Innenfarbe einer Kriegsmaschine! Das Malen der dekorativen Muster gab einige Make-up-Arbeiten in Auftrag, zum Glück wurden Tamiyas Klebeband und Eduards schmale Klebebandhunde in der Vorratsbox gefunden. Wenn ich schlau gewesen wäre, hätte ich zuerst das Haus gestrichen und erst dann die Stein- und Mörteloberflächen implementiert. Jetzt rissen die Abdeckbänder einen Teil des Mörtels aus den Steinen. Zum Glück war es einfach, durch Mischen von neuem Kleber und Verputzen zu flicken zu der Oberfläche.
Das Haus war jetzt in einem Bündel, aber viel zu ordentlich, um in Schutt und Asche gelegt zu werden. Ich begann die Unordnung und Alterung mit einem Farbspritzgerät und einer ausreichend verdünnten braunen Farbe, mit der ich hier und da Verdunkelungen und Abflussspuren malte, zum Beispiel an den unteren Rändern der hellen Dekorationsmuster in der Ecke. Ich habe mehr Abfluss und Unordnung mit verschiedenen Farbtönen von Oilbrusher-Ölfarbe gemacht und zuerst das Entwässerungspaket mit einem Pinsel und gestrichen.

Suomalainen:
Vuosi 1946, Saksa on raunioina ja ihmiset palaavat koteihinsa kuka mistäkin – joku kotiutuu vankileiriltä, toinen on taas potkittu ulos naapurimaasta. Tämän dioraaman päähenkilö on löytänyt raunioituneen kotinsa ja pohdiskelee mihin suunnata seuraavaksi. Joku tuttu taitaa kuitenkin raunioista löytyä.
Ainekset olivat yksinkertaiset; Miniartin vacutalo, vähän vaahtolevyä ja resiinifiguuri. En halunnut lähteä rakentamaan mitään kovin isoa kokonaisuutta vaan lähinnä kertoa tarinan mahdollisimman pienessä tilassa ja yksinkertaisesti.

Rakennus:
Talonraunio on ukrainalaisen Miniartin tuotantoa. Materiaali on muovi, mutta toteutustapa ei ole perinteinen injektiovalu vaan vacu- eli tyhjiömuovaus jossa kuumennettu muovilevy ”imaistaan” mallineen päälle alipaineen avulla. Tämä valmistustapa oli aiemmin suosittu piensarjojen ja konversioiden valmistajien keskuudessa, mutta nykyään ehkä harvinaisempi. Vacutaloja on sivuttu lehtemme sivuilla aiemminkin (ks Mallix 2/2006) mutta koska edellisestä kerrasta on aikaa, lienee sopivaa ottaa asia uudelleen käsittelyyn.
Vacu-sarja saattaa näyttää pelottavalta ja rakentaminen tuntua mahdottomalta mutta siitä ei ole kyse. Valmistajan verkkosivuilta löytyy hyvät kuvalliset ohjeet ja niiden avulla homma hoituu.
Ensin irrotin tarvitsemani osat vetämällä kaiverruspiikillä urat osan ympärille ja sitten napsautin osat irti. Tämän jälkeen reunojen huolellinen hionta tasaisella alustalla olevalla hiekkapaperilla ja sitten pääsikin jo kasaamaan taloa. Rakennusohjeesta poiketen kasasin ensin talon ”sisäpuolen” jotta sain sisänurkan mahdollisimman suorakulmaiseksi ja tiiviiksi. Sisänurkan kasasin käyttäen runsaasti Tamiyan vihreäkorkkista liimaa ja reipasta puristusta. Kun sisäosa oli varmasti tukeva, liimasin ulkoseinät paikoilleen. Sivu- ja päällisaumoista olisi varmaan huolellisemmalla hiomisella saanut siistimmät mutta koska kyseessä on kuitenkin raunioiksi pommitettu talo ei siistien tiilisaumojen kanssa ole niin nuukaa – päälle tulisi kuitenkin kivi- ja tiilimurskaa. Ikkuna- ja oviaukkojen saumat hioin siisteiksi; näihin tulee toki karmit vielä erikseen, mutta niille on hyvä olla siisti kiinnitysalusta. Kun saumat olivat mielestäni tarpeeksi siistit, maalasin taloon pohjamaalin AK Interactiven microfiller-pohjamaalispraylla. Pohjamaali paljasti pari saumaa, jotka tarvitsivat vielä hieman hiomista ja hyvä niin.
Pohjamaalin ja viimeisten viilausten jälkeen lisäsin taloon myös kivijalan, joka toimii myös sisäpuolen lattian pohjana. Leikkasin sopivan palasen AK Interactiven sinisestä ”construction foam” -vaahtolevystä ja liimasin talon siihen. Tämä lisäys tukevoitti rakennelmaa huomattavasti. Kivijalan reunat käsittelin AK Interactiven Terrains-sarjan Concrete-massalla kuvaamaan karkeaa kivipintaa.
Talon molempien päätysivujen ja yläosan pitäisi esittää raunioitunutta taloa, mutta seinien detaljointi oli mielestäni turhan vaisua. Sain niihin sopivaa rosoisuutta sivelemällä pinnat pva-liimalla ja kaatamalla sopivaa mursketta liiman päälle.
Kun murske oli kuivunut varmasti paikoilleen, aloitin talon varsinaisen maalauksen. Alkuperäinen ideani oli toteuttaa rappauksen alta paljastunut kiviseinä tummalla pohjamaalilla ja kuivasivelyllä (ks kivien toteutus vinjettiprojektissa Mallix 6/2008) mutta en saanut seinästä tarpeeksi hyvää ja homma piti miettiä uusiksi. Löysinkin sopivan vinkin MiG-kustantamon rakennus-opaskirjasta: maalasin ensin kivet useammalla ruskean ja harmaan sävyllä Lifecolorin Hemp-maalisarjasta ja maalin kuivuttua toteutin kivien välisen rappauksen sotkemalla sopivia pigmenttijauheita veteen ja laarimalla syntyneen tahnan kivien päälle. Kun tuotos oli kuivunut pyyhin sen pois kivien päältä ja kivien saumoihin jäi realistisen oloinen ”saumalaasti”.
Kivipintojen jälkeen talo itse piti maalata sopivaksi; tutkin pitkään erilaisia katunäkymiä valokuvista ja päädyin lopulta punertavaan rappauspintaan. Talon sisäpuolen seinät maalasin vaalealla sävyllä. Kulmien ja ikkunoiden sekä ovenpielien koristekuviot maalasin myös vaalealla sävyllä, en kuitenkaan ihan puhtaalla valkoisella vaan sopivan kellertävällä Elfenbein-sävyllä – alun perin sotakoneiden sisämaalin sävy! Koristekuvioiden maalaus teetti jonkin verran maskeeraustöitä, onneksi Tamiyan teippiä ja Eduardin kapeita teippisoiroja löytyi tarvikelaatikosta. Jos olisin ollut fiksu, olisin ensin maalannut talon ja vasta sitten toteuttanut kivi- ja laastipinnat, nyt maskiteipit repivät kivistä jonkin verran laastia pois, onneksi se oli helppo paikata sekoittamalla uusi tahma ja laarimalla se pintaan.
Talo oli nyt nipussa mutta aivan liian siisti ollakseen raunioiksi pommitettu. Aloitin sotkemis- ja vanhennushommat maaliruiskulla ja riittävästi ohennetulla ruskealla maalilla, jolla maalailin tummentumia ja valumisjälkiä sinne tänne, esimerkiksi kulman vaaleiden koristekuvioiden alareunoihin. Lisää valumia ja sotkuja tein eri sävyisillä Oilbrusher -öljyvärillä maalaten ensin valuman pakkauksen siveltimellä ja sitten sotkemalla ja kuluttamalla jäljen puhtaaseen ohentimeen kastetulla siveltimellä. Valumien ja sotkujen kanssa kannattaa olla tarkkana ja miettiä miten jälki on taloon alun perin syntynyt ja mihin suuntaan se jatkuu. Päätyihin ja talon harjalle lisäilin laastipölyä pigmenttijauheella.
Tässä vaiheessa lisäsin taloon myös lattiamateriaalin. Käytin lattian pinnoittamiseen ohuita balsasoiroja, jotka olivat kuin luotu lattialankuiksi taloon. Olin hankkinut nämä alun perin toista (toistaiseksi jäissä olevaa) projektia varten ja nyt näillekin tuli käyttöä. Soirot olivat valmiiksi hieman eri sävyisiä ja toivat lattian pintaan hyvää vaihtelua. Samoista suikaleista rakensin myös yläkerran lattian jäänteet.

Alusta:
Koko dioraaman alustan; sekä jalkakäytävän pätkän ja reunakivet, leikkasin samasta sinisestä vaahtolevystä kuin talon kivijalankin. Reunakivien saumat tein lyijykynällä painamalla. Merkkasin ja teippasin talon pohjan paikan alustalevyyn ennen kuin aloitin pintakäsittelyn. Jalkakäytävän pinta on jälleen hyväksi havaitusta AK Interactiven concretesta tehty. Ohensin tuotetta vedellä ja sivelin levyn pinnalle, tällä sain levyn alun perin sileään pintaan mukavan tekstuurin. Maalasin koko alustan sopivalla harmaalla maalilla ja tämän jälkeen käsittelin jalkakäytävän pinnan runsaalla määrällä pigmenttijauheita ja ohennetta, jotta sain aikaan likaista asfalttia kuvaavan pinnan. Reunakivien pintaan riitti kuivasively vaaleammilla harmaan sävyillä.
Kun alusta oli valmis, liimasin talon siihen kiinni. Tässä vaiheessa lisäsin taloon oven ja ikkunanpuitteet. Vaikka itse talo olikin vacutekniikalla toteutettu tuli mukana ihan perinteiset injektiovaletut tarvikeosat – ikkunat, ovet ynnä muut. Valmistaja taitaa käyttää samoja ovia ja tarvikkeita joka sarjassaan, siksipä niitä jäi runsaasti yli tulevia projekteja varten. Maalasin osat ensin vaalean ruskealla maalilla kuvaamaan puupintaa. Tämän jälkeen levitin niihin maaliruiskulla chippausaineen ja välittömästi sen kuivuttua vihreän maalin. Kun maali oli kuivahtanut, hankasin sen pois soveltuvin osin käyttäen hanavettä ja jäykkää sivellintä, lopputuloksena oli kulahtanut maalattu ovi ja ikkunan karmi. Ikkunoihin olisi ehkä voinut lisätä jonkun ruudun verran ikkunalasia, mutta se jäi nyt tällä kertaa tekemättä.
Kokonaisuus piti vielä saada näyttämään riittävän raunioituneelta, joten talon edustalle, sivuille ja sisälle lisättiin runsaasti eri karkeusasteisia murskeita kuvaamaan talon hajotessa syntyneitä kivi- ja tiilikasoja. Kasoista olisi ehkä voinut tehdä isompiakin, mutta kuvitellaan että osa kivistä on jo ehditty kierrättää uusiokäyttöön tai raivata pois alta. Kivikasat liimasin kasaan pva-liimalla, maalasin isoimpia kiviä samoilla väreillä kuin seinäpintoja aiemmin ja käsittelin sopivan sävyisiksi samoilla pigmenttijauheilla joita käytin kuvaamaan laastia. Pigmentit kiinnitin pigment fixer-liimalla joka kuivuu täysin mattapintaiseksi.
Mietin tässä vaiheessa olisinko lisännyt katulampun talon eteen, mutta jätin sen kuitenkin toistaiseksi pois. Sen sijaan lisäsin taloon vielä mallarikollegan kokoelmista löytyneet kadunnimikyltit ja talon numerot. Kiitos avusta Tuomo! Kiinnitin koko komeuden vielä tummaksi petsattuun ja kiiltäväksi lakattuun puualustaan.

Figuurit:
Sarjan tyttöfiguuri on japanilaisen Swash Design -pajan tuote, jonka tilasin Japanista vuosia sitten. Valmistajalla on paljon hienoja figuureja mutta johtuen suhteellisen korkeasta hinnasta ja potentiaalisten ostajien määrästä ei näitä saa kotimaisista kaupoista.
Tyttö on pukeutunut pitkään takkiin ja huiviin ja raahaa mukanaan paria matkalaukkua sekä jonkinlaista säkistä tehtyä nyssäkkää selässään, hyvin realistinen ajatus ottaen huomioon ajan ja paikan sekä vallitsevan tilanteen – koko omaisuus kulki mukana.
Mietin pitkään figuurin vaatetuksen värejä ennen kuin päädyin saksalaisen asepuvun kenttäharmaaseen – monesta asiasta oli tuolloin pula mutta hävinneen armeijan varusteita oli saatavilla ja niinpä figuurimme on näemmä pukeutunut sotilasmanttelista muokattuun päällystakkiin. Maalasin takkiin ensin ruiskulla pohjavärin Tamiyan XF-65 -sävyllä ja sen jälkeen maalasin varjo- ja valokohdat sopivasti sävytetyillä Lifecolorin akryylimaaleilla. Kaulahuivi ja käsineet ovat harmaat, matkalaukut ja käsilaukku ruskeat, selässä kannettava nyssäkkä on maalattu säkkikankaan sävyllä. Koitin saada valot ja varjot kohdalleen laukkujen ja kaulusten nurkissa ja taitteissa parhaani mukaan käyttämällä vaaleaksi tai tummemmaksi sävytettyjä perusvärejä. AK Interactiven Wet Palette (ks Mallix 3/2019) on hyvä apuväline sävyjen sekoittelussa.
Etukäteen eniten hirvitti figuurin kasvojen maalaus; pohjavärin kasvoille maalasin jälleen ruiskulla ja lähdin sitten pikkuhiljaa tuunaamaan tummien ja vaaleiden sävyjen kanssa. Silmien maalaus oli ehkä haastavin osuus, en ollut niihin täysin tyytyväinen mutta onneksi figuuri seisoo selin yleisöön..
Dioraaman toinen figuuri on raunioissa asusteleva kissa – onko kyseessä tytön vanha lemmikki vai ei, sen saa jokainen päättää itse. Kissa on omatekoinen hartsikopio nyt jo kadonneen Phoenix-mallipajan valkometallikissasta; kissa on minulla omassa kokoelmassa myös mutta ajattelin pitää alkuperäisen metallikatin masterina josta saa tarvittaessa uusia kopioita omaan käyttöön. Kissan maalasin harmaaksi mukaillen meillä kotona majailevaa elikkoa. Kissafiguurin pinta on aika sileä, ehkä pieni tekstuuri olisi tehnyt siihen terää? Katti pääsi istumaan ikkunalaudalle ja ihmettelemään sieltä käsin maailman menoa.
Figuurin ja kissan kiinnitin alustaan akryyliliimalla ja sitten olikin valmista.
Tämä pieni dioraama oli hieman erilainen projekti; järeän sotakoneen tai taistelevien sotilaiden sijaan pääosassa on kaikkien sotien suurin kärsijä – siviiliväestö. Pääsin myös jujulle vacutalojen rakentamisessa ja sain harjoiteltua ikiaikaista kompastuskiveäni eli kasvojen maalausta.
Seuraavaa dioraamaprojektia en ole vielä aloittanut, ideoita on kuitenkin runsaasti, joten odotellaan mitä syksy tuo tullessaan!